Tänään taas sain vauvauutisia kun eräs koulukaveri oli saanut viimeyönä pojan. 

Aloin tuossa itsekin fiilistelemään masukuvia jälleen kerran, vaikkei itse raskausaikaa varsinaisesti olekkaan ikävä. Parasta aikaa ehdottomasti oli toinen kolmannes, kun tunsi liikkeet, mutta vatsa ei ollut vielä ÄLYTTÖMÄN suuri. Otin tämän kuvan kesällä neuvola käynnin jälkeen kun tajusin etten näe enää jalkojani. Olen siis joutunut tässä kumartumaan hieman että sain kuvan otettua. 

Tykkäsin itse masusta, mutta kaikki muu oheistoiminta mitä tuli on sitten toinen juttu (kuten kuvassa näkyy turvonneet nilkat). Meillähän poika syntyi elokuussa vkoilla 42+1 kiireellisellä sektiolla ollessaan 54cm pitkä ja 4965g, ei siis mikään pieni poika:). 

On lapsen syntymä vain hieno asia. Ihanaa kun oma jössikkä nukkuu päikkäreitä että itse saa ihastella vastasyntyneen babyn kuvia. Näihin tunnelmiin.